Tiedäthän, siinä ei ole mitään väärää, jos opiskelet, mitä uskot. Nautin siitä itse.
Asiassa piilee kuitenkin ongelma; monet ajattelevat, että sana “uskoa” on tekemisissä sen kanssa, mitä uskomme. On kuin “uskominen” olisi sana, joka kuvaa ajatustemme sisällön: “Uskon, että Jumala on olemassa … Uskon, että Jumala parantaa … Uskon, että Jumala loi maailman …”
Olen täysin terveen teologian puolesta, mutta raamatussa “uskomisessa” ei ensisijaisesti ole kyse siitä, mitä yksilö uskoo, vaan kehen asetamme luottamuksemme.
“Uskominen” on KUKA / KETÄ -sana.
Seisoessani väenpaljouden edessä Jimmassa ja Ziwayssa, kahdessa islamin kyllästämässä kaupugissa Etiopiassa, en ajatellut sitä, mitä tiesin parantumisen tai pelastumisen teologiasta. En harjoittanut älyn tasolla käytävää keskustelua täydellisestä opista.
Ei, olin täydellisesti keskittynyt Häneen, johon uskon, Jeesukseen Kristukseen. Paavali kirjoitti:
Tunnen Hänet, johon uskon.
Kun Jeesus kehotti opetuslapsia uskomaan, Hän muistutti heitä siitä, mitä oli jo tehnyt; moninkertaistanut leivät ja kalat, niin ettei heiltä puuttunut mitään.
Opetuslapsien usko oli keskittynyt HÄNEEN, joka oli heidän lähteensä.
Jeesus sanoi: Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Englanninkielinen raamattu: Luottakaa Jumalaan, ja luottakaa minuun.
Hän ei sanonut: “Luottakaa oppiini” – Jeesus yksinkertaisesti sanoi: Luottakaa minuun. Tottakai, Jeesuksen oppi on tärkeä ja fantastinen. Olen käyttänyt elämäni Jeesuksen opetusten opiskeluun. Mutta tosiasia on, että raamattu ei sano: “Katso opinkappaleiden systeemiä.” Raamattu sanoo: Katso Jeesukseen Kristukseen, uskon alkaan ja täyttäjään.
Toivotan sinulle ilon täyttämää kevättä! Kiitos rakkaudestasi kansakuntia kohtaan!
– Peter Youngren
