Joulu ja nöyrä Jumala

Joulu on kertomus Jumalasta, joka astuu ihmiskunnan historiaan vauvana. Jumaluudet on usein kuvattu kaukaisina ja vaikeasti tavoitettavina, mutta evankeliumissa inkarnaatio tapahtuu vaatimattomassa eläinsuojassa. Joulu kertoo Jumalasta, joka haluaa yhteyden kanssamme. Mutta kyseessä on enemmän kuin halu – Jumala on halukas nöyryyttämään itsensä ja läpikäymään valtaisan kärsimyksen saavuttaakseen tuon yhteyden.

Joulu kertoo myös Jumalasta, joka ei ole itsekeskeinen ottaja vaan antaja, joka on läheisempi kuin veli tai sisar. Joulun konsepti, missä jumaluus on jokin saavuttamaton ja kaukainen olento, on joulun irvikuva. Sen sijaan näemme Jumalan, joka on täynnä rakkautta meitä kohtaan, huolehtien tarpeistamme ja siunaten meitä yltäkylläisellä elämällä.

Kun olin poikanen, perheeni luki joulukertomuksen Luukkaan evankeliumista. Vanhemmiten olen kuitenkin alkanut pitamään Johanneksen evankeliumin versiosta. Hän sanoo yksinkertaisesti: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala … Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” (Joh. 1:1, 14).

Tämä piirtää eteemme tarkemman kuvan Jumalasta, lihaksi tulemisen; Jeesuksen syntymä ei ollut jälkiviisas ajatus, vaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus.  Rajoittamaton Jumala, joka on aina rakastanut meitä, tuli keskuuteemme. Muinoin paimenet vastaanottivat sanoman ja ”juoksivat ilosta”.

Toivotan ilon ja rakkauden täyttämää joulua itsekullekin!

– Peter Youngren